19. tammikuuta 2014

nothing makes me happier and nothing makes me sadder than you

Auringon paistetta, pakkasen pauketta, kupillinen kahvia ja erinin kuuntelua spotifysta mainosten kera tietenkin.
On ihana osata nauttia tämmöisistä pienistä hetkistä, mutta yllättävän nopeaa se ressi ja asioiden liika miettiminen valtaa taas mielen. Ensinnäkin tuleva helsinki reissu painaa yllättävän paljon mieltä. Nimittäin kerrankin ajattelin olla hurja ja tein jotain todella spontaania ja varasin kaksi lippua Weekend Festival Aftermovie release partyihin. Enkä yhtään miettinyt sitten tätä aika ratkasevaa asiaa eli raha tilannetta. Muutenkin köyhänä opiskelijana ei olis vara tehä tämmösiä hetken mielijohteesta johtuvia päätöksiä, mutta mitä sille oikein enää voi. Tavallaan oon ylpee itestäni ku harvoin teen mitään kauheen spontaania tai mitään yllättäviä ratkasuja, mutta en tiedä sitten seuraakohan tästä mitään muuta kun harmaita hiuksia ja kyyneliä. Hurjana tyttönä oleminen ei välttämättä olekkaan se mun juttu.

13. tammikuuta 2014

BMS, behind my smile

Vihdoin sain aikaseksi alottaa tämän uuden blogin kirjottamisen, ensimmäinen postaus ja nyt on olo so fresh. Vaikka uusi blogi on virallisesti nyt korkattu (mitä nyt pieniä ulkonäkömuutoksia tulee vielä olemaan) niin sen verran palaan vielä vanhaan blogin pariin että pidän sen silti näkyvillä mahdollisille uusille lukijoille jotta voivat sieltä sitten käydä kurkkimassa että kuka tämän blogin pitäjä oikein on. Haluan panostaa tähän uuteen alkuun mahdollisimman hyvin. Haluan tehdä tästä blogista niin oman näköisen kuin vain mahdollisesti osaan.
BMS, behind my smile. Blogi saa siitä nimensä että tämä lause kuvastaa omasta mielestä tosi paljon ittiäni. Oon semmonen ihminen joka yleensä piilottaa semmosen viattoman ja vaivattoman hymyn taakse asioita mitkä on mahdottoman vaikeita tuoda päivänvalolla esille. Eli siinä mielessä blogissa tullaan näkemään semmosia iloisia happyday postauksia mutta myös niitä tunnevyöry postauksia jossa kurkistetaan sitte sinne hymyn taakse.