don't wish for it, work for it

Kotihiiri on palannu takaisin koloonsa tuolta huiman isosta pääkaupungista. Oon huomannu että helsingissä käytyä sitä osaa nauttia pienistä arkisista asioista mm; kotiruoka (ah). Mutta tällä kertaa tulin takasin kotiin muunkin kuin uusien vaatteiden kanssa...

Eli ''salil eka, salil vika'' innostuksen kanssa. Mutta miksi se salille meno on niin ahdistava tunne tai mikä siinä ajatuksessa tökkii? Sekö ettet jaksa pidellä yhtä painavia painoja käsissä samaan aikaan ku kyykkäät kuin muut salilla olevat? Senkö takia ettet jaksa tehdä yhtä monta vatsalihasta kuin moni muu? Mutta ne muutkin ihmiset on jostain pienestä joskus alottanu niin eiköhän ne ymmärrä?

Oon miettiny ja harkinnu että haluaisin päästä tähän ''salielämän'' syövereihin. Haluan päästä semmoseen kuntoon mikä itseä miellyttää. Mietin monesti että nyt alotan kesäkuntoon reenaamisen ja alan salihirmuksi, mutta aina se on puheeksi jääny tai muutaman kerran salilla repimisen jälkeen loppunu. Mietin että pitäisikö mun saada joku mukaan tähän ''salil eka, salil vika'' innostukseen. Vai auttaisko yhtään sen enempää jos se toinen ei oliskaan niin täydellä panostuksella mukana siinä, tai keksis muuten vaan aina ei niin päteviä syitä ettei voi lähtee salille. Haluan löytää salitoverin itselleni, semmosen ihmisen joka kiskoo tukasta ja repii sinne salille ja muistuttaa mua että minkä takia haluan tätä salilla käyntiä tehä. Mun tavote ei oo laihtua, oon painooni tyytyväinen. Mutta haluaisin isomman perseen ja lihasta käsiin ja vatsaan. Joten nyt kaikki te ''salil eka ja salil vika'' tyypit vinkkiä ja kovia reeniohjeita miten pääsen kesäkuntoo??